Pohdin hyvin usein, miten haluan elää elämääni. Keiden kanssa haluan viettää elämääni? Mitä kaikkea haluan tehdä? Mitä haluan asettaa elämäni tarkoitukseksi (sehän on kaikkien valittavissa)? Pohdintojeni pohjalta olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä haluan elämältäni. Lopulta päädynkin ajattelemaan, miten saavuttaisin haluamani asiat. Kauan mietittyäni asiaa, tajusin etten halua tietää, kuinka saavutan haluamani asiat. Se on mielestäni hetkessä elämisen salaisuus, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tietenkin aina tilaisuuden tullen pyrin ohjaamaan tapahtumia haluamaani suuntaan, mutta usein nämä tilaisuudet tulevat yllättäen. Koska nautin yllätyksellisestä ja hieman epätasaisesta elämisen rytmistä, pyrin minimoimaan kaikenlaisen suunnitelmallisuuden elämästäni. Tietenkin joitain asioita pitää suunnitella etukäteen, mutta liika suunnittelu johtaa helposti turhaan tulevan murehtimiseen, mikä vaikeuttaa hetkestä nauttimista. Suunnittelemattomuus avaa mahdollisuuksia kaiken laisille yllätyksille - mukaville ja ikäville. Yllätykset voivat helposti laukaista monenlaisia tunteita, mikä voi tuntua välillä rasittavalta, mutta ainakaan elämä ei pääse muuttumaan tylsäksi ja liian arkipäiväiseksi.
Jokainen hetki on ikuisuus, hetkiä on päivässä loputtomasti, mutta silti ne kuluvat todella nopeasti loppuun ja jokainen päivä on lahja, jonka saamisesta ei voi olla koskaan täysin varma. Miksi siis ei nauttisi jokaisesta saamastaan hetkestä ja yrittäisi tehdä siitä erityistä. Miksi ei tuntisi jokaista hetkeä kaikilla ruumiinsa osilla ja mielellään? Olemalla täydellisesti läsnä jokaisessa hetkessä, voi myös oppia paljon, kun ei anna asioiden ja tietojen valua huomaamatta ohitseen. Viisautta ei saa murehtimalla tulevaa, vaan havainnoimalla ja ajattelemalla nykyisyyttä koko olemuksellaan. Ylipäätään ajatus, siitä että suunnittelemalla tulevaa, voidaan päästä haluttuun päämäärään ja saavuttaa mahdollisuus nauttia hetkestä, tuntuu hyvin vaikeasti toteutettavalta, Tämä johtuu siitä, että kun lopulta päämäärä on saavutettu, on usein jo seuraava suunniteltava päämäärä ja kaiken maailman aikataulut ajatuksissa. Kyse on siis oravanpyörästä, jossa kallisarvoiset hetket kuluvat elämän aikataulutukseen ja omien tekemisten suunnitteluun aina hautaan asti. Sieltä käsin on jo hieman vaikeampaa suunnitella saatika toteuttaa yhtään mitään. Tietenkin oravanpyörästä voi päästä irti unohtamalla hetkeksi kaikki suunnitelmat ja kulkemalla vain virran mukana. Välillä vain tuntuu, että monilla ihmisillä kyseinen irroittautumisosuus tahtoo jäädä todella lyhyeksi tai kokonaan pitämättä. Omassa tapauksessani tunnen olevani suurimman osan ajastani irrallaan, ja hyppään aina silloin tällöin vähäksi aikaa pyörän kyytiin suunnittelemaan. Mielestäni järjestelmä on oikein toimiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti