Aina silloin tällöin keskustellessa tai väitellessä saattaavat tunteet kuumeta etenkin, jos näkemykset eroavat huomattavasti toisistaan tai tuntuu ettei vastapuoli suostu ymmärtämään jotain itsestäänselvää asiaa. Silloin saattaa lipsauttaa suustaan, jotain loukkaavaa tai muuten vain hyökkäävää. Tällaisen käytöksen voi usein laittaa hetken huuman piikkiin, mutta kuitenkin se on levinnyt myös kirjoitettuun vuorovaikukseen. Etenkin netin kommenttialueilla olisi aina mahdollisuus ottaa hetki aikaa rauhoittumiseen ja miettiä rakentavaa vastausta, mutta yllättävän moni jättää tämän hyödyntämättä.
Vaikka olisi kuinka varma siitä, että on oikeassa ja vaikka vastapuolen mielipiteet tuntuisivat kuinka oksettavilta tahansa, niin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja yrittää kohdella toista kunnioittavasti. Tämä pätee yhtä lailla, vaikka et itse saisikaan kunnioittavaa kohtelua. Miksi sitten muka epäkunnioittavasti käyttäytyvä ansaitsisi kunnioittavaa kohtelua? Kyse ei olekaan siitä ansaitseeko joku kunnioittavaa kohtelua, vaan siitä miltä epäkunnioittava käytös saa itsesi näyttämään. Aggressio luo vaikutelman siitä, ettet kykene käsittelemään tilannetta älylläsi, minkä vuoksi rauhallisempi keskustelija näyttää vakuuttavammalta sellaiselle, joka ei tunne väittelyn aihetta kattavasti, vaikka aggressiivisemman osapuolen argumentit olisivatkin parempia ja totuudenmukaisempia. Onkin todella hölmöä antaa oman suuttumuksen ja turhaantumisen väittelykumppaniin tihkua omiin puheenvuoroihin, jos tavoitteena on vaikuttaa muiden mielipiteisiin. Vaikka oma vastustaja olisikin kaivautunut visusti poteroonsa näkemystensä kanssa, ei se tarkoita, että muut keskustelua seuraavat olisivat. Aggressiivisella käytöksellä ajaakin oman kohderyhmänsä, eri mieltä olevat ja puolueettomat, vastapuolen riveihin tai pitäytymään puolueettomuudessa. Jotkut tyytyvät siihen, että voivat lohduttautua oikeassa olemisestaan samaa mieltä olevien ystäviensä kanssa, mutta itselleni se on laiha lohtu, jos väittelyn tarkoitus - ajatusten vaihto ja vaikuttaminen - on epäonnistunut. Mielestäni kannattaakin selittää asia tarvittaessa, vaikka rautalangasta vääntämällä, vaikka se olisikin turhauttavaa ja ärsyttävää. Kunnioittava sävy on myös hyvä säilyttää, vaikka passiivisaggressiivinen tyyli voikin tuntua houkuttelevalta.
Mitä sitten jos vastapuoli on jatkuvasti hyökkäävä ja loukkaava? Mielestäni tällaisessa tilanteessa kannattaa tyytyä esittämään oma näkemyksensä argumenteineen ja ilmoittaa lähtevänsä keskustelusta koska vastapuoli ei halua pitää keskustelua asiallisena. Itselläni rima on melko matalalla ja poistun usein jo muutaman vyön alle menneen iskun jälkeen keskustelusta. Nähdäkseni hyvän keskustelun lähtökohdat ovat molemminpuolinen avoimuus uusille näkemyksille ja kunnioitus. Jos nämä ehdot eivät toteudu, on keskustelu usein hedelmätöntä. Julkista keskustelua kannattaa mielestäni jatkaa tiettyyn rajaan saakka, vaikka vastapuolella olisikin näkemykset betoniin valettuna, sillä joku ulkopuolinen voi ottaa siitä hyötyä. Turhaan pään seinään hakkaamiseen ja jankkaamiseen ei kannata lähteä, mutta niin kauan, kun uusia ajatuksia tulee keskusteluun, voi se olla hyödyllistä.
Lopuksi haluaisin laittaa muistutukseksi, että kun lähtee keskusteluun, kannattaa tarkastaa itsessään olevan ne ominaisuudet, joita keskustelukumppaniltaan toivoisi. Vaikein ominaisuus on varmaankin avoimuus uusille näkemyksille, sillä omat ajatukset voivat tuntua liian rakkailta päästääkseen niistä irti. Kuitenkin tässäkin olisi hyvä pitää mielessä, ettei myönnytysten tekeminen välttämättä tarkoita sitä, että omaa mielipidettä suuremmassa mittakaavassa täytyisi muuttaa. Pikemminkin saadessaan uutta tietoa tai hyvin perustellun näkemyksen tulisi tätä uutta tietoa punnita jo olemassa olevaa tietoa vasten ja arvioida tilanne uudellee. Voi olla, että tämän seurauksena oma kokonaisnäkemys muuttuu huomattavastikin tai sitten ei juuri ollenkaan. Avoimuus ei tarkoitakaan esimerkiksi tarvetta hyväksyä halveksimaansa ajattelumallia osaksi omaa ajattelua, vaan jatkuvaa oman ajattelun arviointia. Jokainen meistä on joskus väärässä ja se on hyvä pitää mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti