perjantai 5. elokuuta 2011

Tuskan liekit (eräs kauan sitten kirjoittamani runo)

Kuljen rappuja alas
Tahtiin illuusion murenevan,
Seinät ympäriltäni rapisevat
Paljastaen todellisuuden
Liekkimeren tuskan.

Kuumottaa liekit kasvojani
Kaikki kyyneleet haihduttaen,
Ulottaa otteensa julman
Aina sydämeen asti
Liekit tuskan.

Vihdoin ulos pääsen
Savu silmiäni kirvelee,
Mut on kuumuus
kaikki kyyneleet haihduttaneet
Liekit tuskan.

Eivät näytä liekit
toisia ihmisiä koskettavan,
Yksinäisenä vaellan läpi
suuren yksityisen helvettini
Liekkien tuskan.

Palovammat vakavat
Kovin paljon polttavat,
Iloa suurta
En tuntemaan pysty
Läpi liekkien tuskan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti