Kirjoittaminen on eräs keino toteuttaa itseään ja tehdä jotain luovaa. Siihen liittyy kuitenkin paljon muutakin: aina kun kirjoittaa, joutuu jäsentelemään ajatuksiaan ennen kuin siirtää ne paperille. Kirjoittaminen auttaakin järjestelemään ajatuksia mielessä. Tämän lisäksi olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja keksinyt uusia asioita kirjoittaessani. Itse tunnen kirjoittamisen kehittäneen ajatteluani valtavasti. Kirjoittamisprosessi ikään kuin pakottaa minut pysähtymäänm hetkeksi miettimään, jolloin olen päässyt avaamaan itselleni aivan uusia ulottuvuuksia. Mielestäni onkin hassua, jos jotkut ajattelevat pystyvänsä kehittämään ajatteluaan huomattavasti, vain lukemalla muiden tekstejä, sillä jokaisella on tuhansia ajatuksia jossain tietoisuuden rajamailla vain odottamassa täyteen tietoisuuteen pääsemistä. Toki lukeminen ja muiden kuuntelu on erittäin kehittävää toimintaa, mutta sen rinnalla tulisi harjoittaa yksityiskohtaista itsetutkiskelua, johon kirjoittaminen on erinonomainen apuväline.
Tunne on kirjoittamisessa usein hyvin merkittävä tekijä. Kun kirjoittaa tunnetilasta, joka vallitsee kirjoittamishetkellä sisällä, voi tehdä loistavia oivalluksia ja upeita tekstejä. Toisaalta jos yrittää kirjoittaa jostain aivan muusta tunnetilasta kuin mitä tuntee, voi päätyä umpikujaan, kun ei koe minkäänlaista oivalluksen hetkeä tai ei kykene hyvään kuvaukseen tekstissään. Usein jos haluaa kirjoittaa jotain todella erityistä ja hienoa, saattaa olla hyvä idea heittäytyä ajelehtimaan tunnevirran mukaan. Tämä saattaa tuntua kuitenkin joskus jopa tuskalliselta. Samalla kuitenkin voi oppia ymmärtämään paremmin omia reaktioitaan ja syitä tunteiden heilahteluun. Siten voi oppia hallitsemaan itseään paremmin. Tärkeimpänä asiana kirjoittamisessa nostaisin kuitenkin esille, ettei omia ajatuksiaan tulisi vähätellä, sillä rohkea lähestyminen asiaa kohtaan ilman turhaa epävarmuutta mahdollistaa suurimman kehittymisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti