Kuule mun toive...

Kuunneltuani Arttu Wiskarin kappaletta "Tuntematon potilas" huomasin oloni oudon haikeaksi. Kappale vetosi minuun jostain syystä syvästi, ja aloinkin tutkiskelemaan tarkemmin olotilani syitä. Tajusin, ettei haikeuteni johtunut laulun henkilön selkeästä halusta kuolla, vaan pelkästään vetoamuksesta: "Kuule mun toive!" Laulussa toive kuolemasta on jo melkoisen tunteilla latautunut ja voimakas pyyntö, mutta se saikin minut ajattelemaan paljon yksinkertaisempia pyyntöjä. Ikävän usein tunnen, että minä itse ja monet muut ihmiset ovat kuuroja toisten yksinkertaisille toiveille, joilla voi kuitenkin olla suuri merkitys toiveiden esittäjille.

Toisen toiveen täyttäminen - oli se miten yksinkertainen tahansa - saattaa saada toisen hyvin iloiselle mielelle. Monesti pienet lähes huomaamattomat asiat elämässä kasautuvat isoksi kokonaisuudeksi, joka määrittää tyytyväisyytemme elämäämme. Tietenkin yksittäisillä suurilla asioilla on voimakas vaikutus elämiimme, mutta usein liian suuri osa huomiostamme keskittyy niihin asioihin, siten ettemme enää kiinnitä riittävästi huomiota pieniin merkityksellisiin asioihin. Voimmekin loukata läheisiämme ja ystäviämme murehtiessamme isoja asioita, ja jättämällä niiden vuoksi huomioimatta heidän toiveitaan. Lopulta toistuva kylmäkiskoisuus/puolittainen välinpitämättömyys kasautuvat huonon olon möykyksi. Toisaalta jos osoitamme huoltamme ja huomiotamme ystäviemme asioista vain suuriin murheisiin ja huoliin, voimme saada ystävämme tuntemaan olonsa epämukavaksi. Itse ainakin tahdon nauttia elämän pienistä iloista ja hetkistä, mikä kuitenkin vaikeutuu, jos ystäväni jaksavat koko ajan muistuttaa suuremmista murheista. Koenkin, että suuremmista asioista puhuminen kannattaa jättää asianomaisen aloitteen varaan, sillä silloin hän osoittaa olevansa valmis siihen. Muulloin kannattaa yrittää vain nauttia elämän pienistä iloista, sillä ne voivat saada jopa suuret asiat tuntumaan pienemmiltä. Todellinen välittäminen onkin mielestäni toisen tuntemista ja sen mukaan toimimista. Tällä tavoin voimme saada läheisemme tuntemaan, että toimimme heidän ehtojensa mukaan.

Olisikin mukava huomata kuulevamme toistemme toiveita entistä useammin ja opettelevamme tuntemaan toisiamme paremmin, sillä siten voimme kasvattaa yleistä välittämisen tunnetta. Mukavana lisänä ystävyyssuhteetkin voivat syventyä.

Mutisijat

Törmäsin taas tänään yhteen mutisijaan. Mutisijan tunnistaa helposti yhdestä asiasta: he selostavat omia tekemisiään. Tämän yksilön havaitsin kaupassa niin kuin monet muutkin on mahdollista tavata. He mutisevat tuotteiden nimiä ottaessaan niitä hyllyiltä, laskevat ääneen rahoja ja toteavat juhlavasti "bonukset talteen" luovuttaessaan bonus-kortin kassatyöntekijälle. Lähtiessään kaupasta he supisevat hiljaa, mitä aikovat seuraavaksi tehdä. Mutisijat eivät ole mitenkään haitallisia, eikä heidän tavassaan ole mitään väärää. Itse asiassa heitä voisi pitää eräänlaisina tiedotuksen uran uurtajina: ei tarvitse itse pohtiä, mitä tuokin kaveri tuossa tekee, kun se tiedotetaan sujuvasti reaaliajassa.

Jotkut voivat pitää mutisijoiden tapaa jutustella itsekseen ärsyttävänä, mutta syyllistyttyäni itse saman kaltaiseen toimintaan olen päättänyt asettua mutisijoiden puolelle. En pidä itseäni patologisena tapauksena, mutta ainakin olen havainnut orastavaa mutisemista. Itseni kautta olenkin kehittänyt selitystä mutisemiseen. Mutiseminen on eräänlainen muistikeino, joka muuttuu nopeasti tavaksi. Jos jättää jonkin asian mutisematta, alkaa hetken päästä miettimään tekikö sen. Lopulta asia vaivaa niin paljon, että on pakko käydä tarkistamassa se huomatakseen vain, että se on tehty. Pikku hiljaa mutiseminen alkaakin levitä suureen osaan arjen toimista. Mutiseminen onkin vain tapa muiden joukossa, ja jos joku sanoo sitä ärsyttäväksi, niin kyllä hänelläkin todennäköisesti on tapa, jota joku voi pitää ärsyttävänä. Erilaiset tavat ovat eräänlaisia kulttuuritekijöitä, jotka tekevät ympäristöstämme monimuotoisemman. Ikävä kyllä osa ihmisistä jaksaa valittaa erilaisista tavoista, vaikka todellisuudessa ne aiheuttavat useimmiten hyvin vähän harmia jos lainkaan. Turhan usein havaitsenkin ympärilläni ahdasmielisyyttä suvaitsevaisuuden sijasta. Jotkut eivät vain osaa.

Kesä!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun aurinko paistaa, on lämmintä ja ulkona näkee paljon vähäpukeisia ihmisiä. Osa käyttää kesäaikansa hyödyllisesti töiden parissa, kun taas toiset ottavat rennosti ja nauttivat olostaan. Osalla ihmisistä on taas ongelmana, etteivät he oikein tahdo keksiä mitään tekemistä, mikä voi johtaa kesän etenemiseen tuskaisissa merkeissä ajatusten koko ajan pyöriessä siinä, mitä nyt tekisi. Kesä voikin edustaa monia asioita ihmiselle henkilöstä riippuen. Itselleni se merkitsee vapautta ja mahtavia ulkoilusäitä.

Kesään liittyvät mahdollisuudet tuovat kuitenkin myös paineita mukanaan: kukapa haluaisi miettiä kesän jälkeen, että tulipahan heitettyä sekin aika hukkaan? Usein saatammekin asettaa liikoja odotuksia kesälle ja petymme, kun emme saaneetkaan sitä mitä halusimme. Olenkin päättänyt suhtautua tänä vuonna kesään avoimin mielin ja annan asioiden vain edetä omalla tavallaan. Välillä onkin mukava hengähtää ,ja tehdä vain mitä mieleen juolahtaa. Jostain syystä ihmisistä tuntuu tulevan vapaamielisempiä, avoimempia ja riehakkaampia kesäisin, mikä helpottaa improvisointia arjessa, kun monet ovat jo valmiiksi ihan messissä. Kesä onkin hauskanpidon aikaa, jolloin kannattaa nauttia hyvästä seurasta ja tunnelmasta. Ei muuta kuin nauttimaan kauniista kesäsäästä!

Alku

Uusi alku voi tulla eteen koska tahansa. Aina sitä ei tajua heti, mutta hetken mietittyään asiaa tajuaa jonkin muuttuneen. Alkuun liittyy aina odotuksia ja toiveita uudesta tilanteesta. Alut ovatkin todella mielenkiintoisia, sillä niihin liittyy usein jotain tuntematonta ja/tai jännittävää. Alun kihelmöiviä tuntemuksia kannattaa kuitenkin käsitellä varoen, sillä jos jää fiilistelemään liian kauaksi aikaa alkua, voi huomata seisovansa pysäkillä bussin mennessä ohi. Onkin tärkeää muistaa katsoa aina eteensä tilanteesta riippumatta ja tarkkailla saapuvaa kyytiä päämäärään. Siten voi päästä nauttimaan alun jälkeisistä hedelmistä.