Päämäärä

Päämäärä voi olla mitä vain, johon joku yrittää pyrkiä. Samalla henkilöllä voi olla samanaikaisesti useita erilaisia päämääriä, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne pyritään saavuttamaan. Päämääriin liittyykin aina kysymys: kuinka ne saavutetaan? Useasti voi käydä niin, että yrittämme saavuttaa päämäärän väkipakolla miettimättä sen enempää vaihtoehtoisia keinoja. Monesti uudet keinot ja ajatukset voivat tuntua jopa pelottavilta, kun pitäisi luopua ainakin hetkeksi vanhasta mallista, johon on tottunut. Mitä suuremman merkityksen päämäärälle asettaa, sitä vaikeammalta voi tuntua kokeilla uusia keinoja saavuttaa se. Tämä voikin johtaa siihen, että päätämme itsepäisesti yrittää saavuttaa päämäärän yhdellä tutulla tavalla, joka voi olla huomattavasti heikompi kuin vaihtoehtoinen keino. Lopulta huomaammekin jääneemme oman epäonnistumisen ja muutoksen pelkomme vangeiksi. 

Turhien suorituspaineiden asettamisessa itselle ei ole mitään järkeä. Esimerkiksi koulunkäynnissä uusien opiskelutekniikoiden kokeileminen voi olla todella tuottoisaa, vaikka siinä samalla riskeeraisi muutaman koearvosanan. Eikö pidemmällä aikavälillä olisikin tuottoisampaa ja huomattavasti mukavampaa etsiä itselle sopivimmat opiskelutekniikat turhankin tutun kirjojen läpilukemisen tilalle? Sama ajattelu pätee myös muihinkin asioihin kuten urheiluun. Omassa lajissani keihäänheitossa suoritus koostuu teknisestä osaamisesta ja kehon räjähtävästä voimantuotosta. Kuitenkin etenkin tekniseen puoleen keskittyminen voi tuntua kovin vaikealta yrittäessään heittää mahdollisimman pitkälle, joka siis on päämäärä. Päämäärä voikin sokaista kaikkein olennaisimmalta asialta: keinolta, jolla se saavutetaan. Keihäänheitossa maksimaalinen ja oikeasti suuntautuva voimantuotto on mahdotonta ilman hyvää teknistä suoritusta. Kuitenkin todella usein jokin alkukantainen voima päänsisällä käskee turvautumaan puhtaaseen käsivedon voimaan ja unohtamaan tekniikan. Tämä tie on olennaisesti helpompi, koska vastaukset löytyvät punttisalin yksinkertaisen rautojen vääntämisen parista. Kuitenkin jossakin vaiheessa tulee vastaan hetki, jolloin tajuaakin, etteivät heittojen pituudet kasva, vaikka voima-arvot kohoaisivatkin. Silloin on kuitenkin jo usein liian myöhäistä tajuta toisen - hedelmällisemmän - tien paremmuuden. 

Väkisin yrittämistä näkee kaikkialla, missä on ihmisiä. Ongelmassa on perimmältään kyse uskalluksen puutteesta ja vaivännäön välttämisestä: miksi kokeilla jotain uutta, jos vanhalla tavalla pärjää edes jotenkuten. Itse uskon hyvän tien pois yliyrittämisestä olevan siinä, että myöntää kaiken tämän olevan vain elämää. Pettymyksiä saa tietenkin tulla, mutta niistä pitäisi ottaa opiksi. Jos saa asetettua asiat oikeisiin mittasuhteisiin, ymmärtää että uusia yrityksiä saa, vaikka joskus epäonnistuisikin. Syyllistymmekin väkisin yrittämiseen useimmiten silloin, kun teemme asiasta liian vakavan. On hyvin tärkeä muistaa, että tosissaan yrittäminen ja rento suhtautuminen asiaan ovat mahdollisia samanaikaisesti. Itsehän me sen päätämme kuljemmeko elämämme läpi posket rennosti hölskyen vai hammasta purren.