Kirjan voima on yhtä suuri kuin sen kertoma tarina. Se voi olla upea, täysi susi tai jotain siltä väliltä. Se voi hypnotisoida lukijansa tuntien ajaksi tai olla äärimmäisen luotaantyöntävä. Se voi olla mitä vain ja siinä piilee sen kiinnostavuus (ellei lunttaa takakannesta ja pilaa osaa lukunautinnosta). Mikä voikaan olla kiinnostavampaa kuin matka tuntemattomaan todellisuuteen tai sukellus toisen ihmisen elämään. Itse olen kokenut kirjan hypnoottisen vaikutuksen viime päivinä.
Olen lukenut yömyöhään ja nukkunut todella vähän, koska en ole voimut olla lukematta erään rakastamani kirjasarjan viimeisintä osaa. Olen ollut kuin transsissa kokonaisen viikon ja nauttinut joka hetkestä. Olen tuntenut lähestulkoon koko tunteiden skaalan lukiessani. Välillä olisi tehnyt mieli itkeä, välillä naurahdin. Koin myös lukuisia muita tunteita, mutta en viitsi luetella kaikkia (tuskin edes kykenisin siihen). Ristiriitaisinta kaikessa on se, että odotan peläten kirjan loppumista, mutta en voi olla ahmimatta sitä.
Lukeminen on oman itsensä ja maailman tutkimista. Kirjat avaavat meille uusia merkityksiä asioille ja auttavat meitä ymmärtämään itseämme sekä maailmaa paremmin. Onkin sääli miten jotkut pitäytyvät itsepäisesti pelkissä elokuvissa, jotka eivät ikimaailmassa voi avata maailmaa silmiemme edessä kuin muutama hyvin valittu sana. Kirjat ovat jumalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti