Ei hitto tää näyttää varmaan tyhmält, ajattelin, kun kaaduin bussissa vastapäätä istuvan naisen syliin. Kaiken lisäksi nainen oli parikymmentä vuotta liian vanhaa vuosikertaa. Kirosin hetken vammautunutta oikeaa jalkaani, mutta tyynnyin kuitenkin nopeasti. Miksi minun muka pitäisi hävetä. Rammoilla on täysi oikeus rypeä ja säätää muutenkin. Jos joku tulee urputtamaan niin käyttää vain vammakortin ja kaverin suu napsahtaa kiinni.
Mitä häpeä edes on? Häpeää aiheuttaa henkilöön kohdistuvat vaatimukset muilta ihmisiltä, mutta kuitenkin joskus tulee hävettyä jotain, vaikka kukaan ei ole katsomassa. Ihmeellistä on myös se miten jotkut häpeävät lähes kaikkea, mutta toiset eivät häpeä juuri mitään. Häpeään vaikuttaakin paljon se, mitä meille opetetaan lapsena sopivasta ja sopimattomasta käytöksestä. Mutta ei kaikki kuitenkaan silläkään kuittaannu. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitkä tapahtumat vaikuttavat oman arvomaailmamme syntyyn.
Myös itsetuntomme vaikuttaa paljon häpeän tunteeseen. Henkilö, jolla on heikko itsetunto, on paljon helpompi saada tuntemaan häpeää kuin vahvalla itsetunnolla varustettu henkilö. Onkin valitettavaa katsoa kuinka pienet lapset murentavat heikompien ikätoveriensa itsetuntoa haukkumalla ja kiusaamalla muutenkin. Tällaisista kiusatuista lapsista voi hyvinkin kehittyä niitä hiljaisia kaikkea tekemäänsä häpeäviä henkilöitä. Muita valitettavia kehityssuuntia ovat ne, joiden seurauksena lapsista kasvaa vaarallisia joko itselleen tai ympäristölleen. Onneksi monet kuitenkin toipuvat kiusaamisesta ja kehittyvät vahvoiksi ihmisiksi.
Takaisin bussiin. Pohdin näitä asioita itsekeen ja ihmettelin, millaisille poluille ajatus saattaa lähteä harhailemaan erilaisten sattumusten kautta. Onkin hauska seurata kuinka ajatus kulkee, kun sen antaa mennä omia polkujaan. Siten saattaa löytää aivan uusia puolia itsestään. Eikö olisikin hienoa saada siten selville esimerkiksi, että haluaisi lähteä soittamaan banjoa sillan alle Kiinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti