Varmastikin monet miettivät joskus, miten voisivat olla parempia joissain asioissa; ainakin minä itse pohdin välillä, missä voisin olla parempi. Joskus lähdemme pyrkimään kohti haluamaamme päämäärää kehittämällä itsejämme. Joillakin tämä itsensä kehittäminen voi edetä täydellisyyteen pyrkimiseen. Täydellisyydellä voimme tarkoittaa esimerkiksi tilaa, jossa ihminen on todella hyvä niin monessa asiassa kuin mahdollista. Kuitenkin eri ihmisillä on erilaisia käsityksiä täydellisyydestä, mikä johtaakin kysymykseen: mitä täydellisyys todellisuudessa on? Itse näen asian siten, ettei ihminen edes voi ymmärtää täydellisyyttä. Kaikki mitä meille on opetettu, mitä olemme nähneet ja miten katsomme maailmaa vääristävät kuvaamme täydellisyydestä. Jotkut voivat riuduttaa itsensä erittäin heikkoon kuntoon tavoitellessaan ulkoista täydellisyyttä; toiset polttavat itsensä loppuun yrittäessään kehittää itseään loputtomiin.
Itse näen ihmisten olevan täydellisimmillään, kun he ovat täysin omia itsejään kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Usein pienet viat voivat korostaa hyviä puolia. Se miten jokainen katsoo maailmaa omasta näkövinkkelistään, on saanut minut ajattelemaan, ettei mikään ole niin epätäydellistä kuin täydellisyys. Päätelmä johtuu siitä, miten täydellisyyteen liitetään usein erilaisia äärimmäisyyksiä ja suuria vaatimuksia. Useimmiten kun ihmiset ajattelevat täydellisyyttä, he näkevät vain yhden tai muutaman puolen asiasta, mutta täysi kokonaisuus jää hahmottamatta - varmasti myös itsellänikin. Siksi näenkin tien lähimmäksi täydellisyyttä kulkevan omien halujen ja tarpeiden kautta - ei minkään ulkoisen ihanteen. Se että olemme itsejämme viekin meidät nähdäkseni lähimmäs sitä mitä voisimme täydellisimmillämme olla. Tästä seuraakin se, että epätäydellisyys tavallaan täydentää täydellisyyttä ja tuo sen paremmin esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti