Työ voi usein tuntua todella raskaalta - jopa ylivoimaiselta. Kuitenkin ilman työtä voimme helposti tuntea olomme tarkoituksettomaksi ja turhaksi. Työn puute voi myös aiheuttaa levottomuutta, kun ei ole mitään, mihin energiansa keskittäisi. Työ pitääkin tavallaan ihmisen radallaan. Se pitää olomme turvallisena, kun uskomme tietävämme, mihin suuntaan elämä kulkee. Epävarmuus sen sijaan voisi aiheuttaa suurtakin ahdistusta, ellei oma asennoituminen ole epävarmuudelle myönteinen. Usein onkin hyödyllistä ajatella vain: katsotaan mitä tapahtuu.
Koko nyky-yhteiskunta pyörii työn voimalla. Jokaisen odotetaan kantavan kortensa kekoon tekemällä osansa työstä. Suuren osan nuoruudestamme meitä valmennetaan tulevaan työurakkaan, jota pidetään oikeastaan velvollisuutena, ja ainakin se on varmin tie toimeentuloon. Koska työn tekemistä tai ainakin sen hakemista pidetään lähes itsestäänselvyytenä, on tärkeää, että pystyisi nauttimaan työstään. Tässä kohtaa tärkeää onkin koulutus, mikä antaa pohjan tulevaisuuden työskentelymahdollisuuksille. Omaa uravalintaa ei tulisi tehdä kenenkään muun kuin asianomaisen itse, mikä ei ikävä kyllä toteudu läheskään aina. Monet vanhemmat voivat ohjailla lastensa valintoja haluamaansa suuntaan, mikä ei välttämättä ole lapsen kannalta paras vaihtoehto. Joskus myös kaveripiiri voi vaikuttaa valintoihin, siten ettei valinta ole nuoren kannalta paras hänelle itselleen. Mielestäni lapsia pitäisikin valmintaa jo melko varhaisella iällä itsenäiseen päätöksentekoon ja asioiden pohtimiseen monelta kannalta. Viimeistään lukioiässä nuoren tulisi olla valmis toimimaan lähes täysin itsenäisesti, koska siinä iässä aletaan lähestyä monia tärkeitä päätöksiä. Vastuun kantamisen opettelu onkin yksi tärkeimmistä taidoista, jotta tuntisi hallitsevansa omaa elämäänsä. Vääriä valintoja ei tulisi pelätä kuin ruttoa, sillä jokainen valinta on mahdollisuus oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti