Kirpeää

Tuntuu kuin viime päivinä suuhuni olisi pusertunut ehtymätön sitruuna, joka jaksaa vetää naamaani irvistykseen, kun kaikki tahtoo sujua hieman nihkeästi. Kaikki sujuu kohtuullisesti ja olo on enimmäkseen hyvä, mutta silti tilanne ei täysin tyydytä. Sitruunavaikutus on iskenyt. Perusmukavan päivärytmin alta tahtoo pyrkiä läpi ikävä tyytymättömyys siitä, että asiat saisivat olla kyllä paljon paremmallakin tolalla. Usein kaipaankin jotain erikoista piristämään tavallista arkea, jotta tuntisin oloni todella tyytyväiseksi. Onneksi näitä erikoisia asioita voi yrittää järjestää tai ainakin niiden tapahtumisen todennäköisyyttä edistää omalla aktiivisella toiminnalla. Siispä ratkaisua sitruunavaikutukselle pohtimaan.