En olisi kyllä ikinä uskonut tekeväni tällaista vielä pari vuotta, tai edes kuukautta sitten. Mutta tässä sitä nyt kirjoitellaan Bob Marleyn tahtiin. En tiedäkään mitään niin rentouttavaa kuin reggae, eikä sitä parempaa fiilistelymusiikkia olekaan - ainakaan minun mielestäni. Jopa ruoho - näin syksyisessäkin säässä - näyttää kirkkaan vihreältä reggaen soidessa.
Monena aamuna ja iltana olen pohtinut paikkaani maailmassa. Tämänkin blogin voi tulkita hapuilevaksi yritykseksi löytää maahan pudonnutta taskulamppua elämän pimeydessä. Aika näyttää löydänkö sen vai sattuuko kätteni vain kylmä kivi tai märkä oksa. Eikä pimeys ole edes ainut ongelma matkalla elämän tiellä. Useat jyrkänteet ja kuopat odottavat vain varomatonta matkamiestä uhrikseen. Todellinen soturi kuitenkin nousee aina ylös ja etsii väylän takaisin tielle tai tekee oman tiensä.
Niin kuin otsikossa lukee: Tästä se lähtee! Saa nähdä mihin tie johtaa, mutta olisihan tylsää tietää se jo etukäteen. Elämä jatkuu ja tekstiä tulee lisää. Toivottavasti löydän sisäisen soturini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti