Ruoka on parhaimmillaan hyvää, pahimmillaan paskaa ja lähes joka tapauksessa ihanan lihottavaa - unohdetaan vaan kaikki vähäkaloriset ja -rasvaset ruuat suosiolla. Ruoka onkin suorastaan pirullista: kiihkeä rakkaus johtaa paisumiseen ja ennen aikaiseen kuolemaan, kun taas etäiset välit johtavat riutumiseen, ja jälleen kerran, ennen aikaiseen kuolemaan. Niin sanottu kohtuukulutus on taas jatkuvaa taistelua himoa ja kiusausta vastaan. Ruoka on todellinen ristiriitaisuuksien äiti!
Rakastan ruuanlaittoa suuresti, mikä on luonut monenlaisia ulottuvuuksia suhteeseeni ruokaan. Ruuanvalmistus on eräänlainen luova tapa rakastaa ja osoittaa kiintymystä - luoda jotain uutta. Siten luodaan elämyksiä. suunnittelemalla tarkkaan ruuan voi kokkaustensa uhrin saada tuntemaan haluamiansa tunteita, jotka aiheutuvat erilaisista mauista. Ruualla voit hallita toisen kieltä ainakin hetken. Itse ainakin uskon että ruualla on voimaa, minkä vuoksi pohdinkin, hallitsemmeko me ruokaa vai ruoka meitä. Vastaus todennäköisesti riippuu siitä keneltä kysytään.
Ruualla on salarakkaita, jotka käyvät napostelemassa, kun kukaan ei näe; ja sitten on myös avoimesti ja palavasti ruokaa rakastavia herkuttelijoita niin kuin minä itsekin. Osoitan myös myötätuntoa niille, jotka eivät jaa tunteitani: "Omnomnom... ai että on hyvää! Ette kyl jää paljosta paitsi." No mutta taidanpa tästä lähteä iltapalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti