Isä

Isänpäivä. Se päivä vuodesta, jolloin isää tulisi muistaa jotenkin. Tänä päivänä ajattelen isääni lämmöllä, jonka hyvin harvat ansaitsevat. Hän on yksi niistä henkilöistä, jotka tuntuvat todella ymmärtävän minua ja välittävän minusta pyyteettömästi. Siten rakkauden voisikin määritellä: pyyteetöntä välittämistä ja huolehtimista toisesta huolimatta tämän vioista.

Tämä päivä on virallisesti omistettu isille, mutta eikö isiemme ja äitiemme muistaminen sekä rakkauden osoittaminen voisi olla joka päiväistä. Mitä virkaa edes on isän- ja äitienpäivällä, jos emme kykenisi osoittamaan rakkauttamme arjen ohessa ympäri vuoden. Emmekö voisikin yllättää läheisemme iloisesti jollain täysin odottamattomalla tempauksella arjen keskellä. Eikö se voisikin olla paljon arvokkaampaa kuin isänpäiväkortin tai joululahjan antaminen. Tarvitsemmeko "pakon", jotta voimme palkita läheisiämme. Toivottavasti muistamme heitä ainakin tänään. Hyvää isänpäivää!

Jaa

Outoa. Kun pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan tuntuu ettei minulla ole mitään ihmeempää sanottavaa. Hämmentävää kuinka inspiraatio määrää kirjoittamistani. Kun tunnen oikean hetken olevan, en pääsekään kirjoittamaan. Tämä on raivostuttavaa, mutta minkäs teet. Jos yritän puristaa väkisin tekstiä, siitä tulee vain väkinäistä ja tylsää luettavaa. Kuitenkin tarve sanoa on suuri. Ristiriitaista.

Mistäpä siis kirjoittaisin. Olen katsonut elokuvia. Olisikohan niistä aiheeksi. Ehkeivät ne itsessään ole kovinkaan mielenkiintoinen aihe, mutta se mistä ne kertovat on mielenkiintoista. Olen kai etsinyt vastausta oman elämäni ongelmiin ja kysymyksiin elokuvista. Ne ovat erinomaista viihdettä, mutta heti kuin elokuva on loppu, tajuaa että se on vain elokuva. Ei mitään sen enempää. Harmi, sillä joskus elämä elokuvassa voisi olla hienoa. Ehken kuitenkaan vaihtaisi todellisuutta valheelliseen todellisuuteen. Toisaalta, kun ajattelussa mennään liiankin pitkälle joutuu pohtimaan, mikä on todellista todellisuutta. Emmekö itse luokin todellisuutemme.