Viimeisimmästä tekstistäni on jo vierähtänyt pitkä aika. Keskin useita tekosyitä olla kirjoittamatta, kunnes lopulta unohdin sen melkein kokonaan. Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin kokenut suurta tarvetta selventää omia ajatuksiani kirjoittamisen avulla. Muutenkin olen alkanut vähitellen pyrkiä yhä aktiivisemmin pois lamaantuneisuudesta, joka on vaivannut minua jo pitkään. Tämä lamautuneisuuden jakso on sisältänyt myös paljon keskustelua itseni kanssa koskien omia halujani ja toiveitani. Usein olen päätynyt umpikujaan, enkä oikein tiedä mitä todella haluaisin. Useimmiten sisälläni riehuva ristiriita aiheutuu halustani olla vapaa kaikesta vastuusta, mutta samanaikaisesti en pidä ajatukseen liittyvästä itsekkyydestä.
Vähitellen minusta alkaa tuntua, että alan päästä eteenpäin vaikkakin hitaasti. Askel askeleelta toivon pääseväni lähemmäs parempaa olotilaa ja toivottavasti tämäkin teksti ohjastaisi minua oikealle tielle. Ainakin ennen kirjoittaminen on tarjonnut minulle lohtua ja ymmärrystä. Toivottavasti näin on myös jatkossa.
