Kun sitä vähiten odottaa osasin

Levottomuus, ajatusten puuroisuus ja yleinen sekoilu ovat tulleet viimeisten kuukausien aikana eräänlaisissa puuskissa täysin satunnaisesti. Välillä puuskat hauskuuttavat, mutta joskus ne voivat tuntua jopa väsyttäviltä, kuten tänään. Saas nähdä kuinka näistä selvitään.

Vittumaisuuden julistus

Miksi osa ihmisistä tuntuu olevan äärimmäisen hankalia ja jopa vihamielisiä? Ongelma näiden ihmisten kanssa on todella hankala, jos kyseiset henkilöt voivat käyttää melko suurta valtaa vaikuttaakseen toiseen henkilöön. Tilanne voi äityä todella pahaksi, kun Negatiivisesti ympäristöönsä vaikuttava henkilö tekee lähellä olevien ihmisten elämästä helvettiä. Kun tällaista tapahtuu perhepiirin sisässä, voi muun muassa lasten elämä tuntua äärimmäisen kurjalta ja ahdistavalta. Pahimmillaan tilanne on silloin, kun hankala persoona ei osaa nähdä omaa syyllisyyttään ongelmiin, joita aiheuttaa toisille tai ainakaan myönnä sitä. Kun omia vikojaan ei tunnusta, ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kehittyä parempaan suuntaan, sillä silloin ongelmia ei edes ole tai ainakin syy on aina toisissa. Toivonkin kaikille hankalien ihmisten kanssa eläville voimia taisteluun.

Työ

Työ voi usein tuntua todella raskaalta - jopa ylivoimaiselta. Kuitenkin ilman työtä voimme helposti tuntea olomme tarkoituksettomaksi ja turhaksi. Työn puute voi myös aiheuttaa levottomuutta, kun ei ole mitään, mihin energiansa keskittäisi. Työ pitääkin tavallaan ihmisen radallaan. Se pitää olomme turvallisena, kun uskomme tietävämme, mihin suuntaan elämä kulkee. Epävarmuus sen sijaan voisi aiheuttaa suurtakin ahdistusta, ellei oma asennoituminen ole epävarmuudelle myönteinen. Usein onkin hyödyllistä ajatella vain: katsotaan mitä tapahtuu.

Koko nyky-yhteiskunta pyörii työn voimalla. Jokaisen odotetaan kantavan kortensa kekoon tekemällä osansa työstä. Suuren osan nuoruudestamme meitä valmennetaan tulevaan työurakkaan, jota pidetään oikeastaan velvollisuutena, ja ainakin se on varmin tie toimeentuloon. Koska työn tekemistä tai ainakin sen hakemista pidetään lähes itsestäänselvyytenä, on tärkeää, että pystyisi nauttimaan työstään. Tässä kohtaa tärkeää onkin koulutus, mikä antaa pohjan tulevaisuuden työskentelymahdollisuuksille. Omaa uravalintaa ei tulisi tehdä kenenkään muun kuin asianomaisen itse, mikä ei ikävä kyllä toteudu läheskään aina. Monet vanhemmat voivat ohjailla lastensa valintoja haluamaansa suuntaan, mikä ei välttämättä ole lapsen kannalta paras vaihtoehto. Joskus myös kaveripiiri voi vaikuttaa valintoihin, siten ettei valinta ole nuoren kannalta paras hänelle itselleen. Mielestäni lapsia pitäisikin valmintaa jo melko varhaisella iällä itsenäiseen päätöksentekoon ja asioiden pohtimiseen monelta kannalta. Viimeistään lukioiässä nuoren tulisi olla valmis toimimaan lähes täysin itsenäisesti, koska siinä iässä aletaan lähestyä monia tärkeitä päätöksiä. Vastuun kantamisen opettelu onkin yksi tärkeimmistä taidoista, jotta tuntisi hallitsevansa omaa elämäänsä. Vääriä valintoja ei tulisi pelätä kuin ruttoa, sillä jokainen valinta on mahdollisuus oppia.

Kirpeää

Tuntuu kuin viime päivinä suuhuni olisi pusertunut ehtymätön sitruuna, joka jaksaa vetää naamaani irvistykseen, kun kaikki tahtoo sujua hieman nihkeästi. Kaikki sujuu kohtuullisesti ja olo on enimmäkseen hyvä, mutta silti tilanne ei täysin tyydytä. Sitruunavaikutus on iskenyt. Perusmukavan päivärytmin alta tahtoo pyrkiä läpi ikävä tyytymättömyys siitä, että asiat saisivat olla kyllä paljon paremmallakin tolalla. Usein kaipaankin jotain erikoista piristämään tavallista arkea, jotta tuntisin oloni todella tyytyväiseksi. Onneksi näitä erikoisia asioita voi yrittää järjestää tai ainakin niiden tapahtumisen todennäköisyyttä edistää omalla aktiivisella toiminnalla. Siispä ratkaisua sitruunavaikutukselle pohtimaan.